| |
Viikon sana on parateksti.
Verkkoaineistojen luotettavuuden kyseenalaistaa joka kadunmies, kun taas painettuun tekstiin luottamus pysyy vankkana. Professori Mikko Lehtonen totesi e-kirjaseminaarissa, että verkkojulkaisuissa ei ole kyse uudesta tekstityypistä vaan jakelun muuttumisesta. Mielenkiintoista kuitenkin on, että eri muodoilla on oma arvostuksensa ja painettu sana on hierarkian huipulla. Kirjan luotettavuutta lisäävät siis esineellisyys ja paratekstit: esipuhe, johdanto, kirjoittajan nimi, kustantajatiedot, kannet, fontit ja kuvitus. Verkkotekstin luotettavuus edellyttää ilmeisesti ainakin näin alkuvaiheessa kirjaformaatin jäljittelyä ja jonkinlaista isonveljen (lue: kustantajan) suositusta. Ilmeisesti verkkoon tarvitaan myös paratekstejä, jotka toimivat luottamusta lisäävinä välittäjinä tekstien ja lukijoiden välillä. Verkolle ominainen keino lisätä tekstin arvoa ovat runsas linkitys ja lukijoiden kommentit – lukijoiden on opittava hyödyntämään verkkomaailman suositustavat ja myös arvioimaan itse tekstien paikka niiden verkostossa.

|

 
 
|