|
Viikon sana on verkko-opettajuus.
Olen kesällä lueskellut Jaana Kullaslahden väitöskirjaa verkko-opettajuudesta ammattikorkeakoulussa. Kullaslahti on etsinyt kyselyjen ja kertomusten avulla vastausta siihen, miten verkko-opettajaksi kehitytään ja millaisia ominaisuuksia työ vaatii. Tuloksista sain vahvistusta sille, että verkko-opettajat kaipaavat koulutusta nimenomaan pedagogisesti ja sisällöllisesti laadukkaiden aiheistojen tuottamiseen. Koulutukseen tulisi aina liittyä oman ammatin ja sisällönalan näkökulma: miten voin käytännön työssäni hyödyntää verkkoa? Tutkimus antoi viitteitä myös siitä, että verkko-opetusta ei kehitetä ensisijaisesti käymällä tekniikkakursseja vaan soveltamalla välineitä tarkoituksenmukaisesti omaan opetukseen. Varsin kiinnostava on se havainto, että verkko-opetuksen osuus opetuksesta kasvaa, kun opettajan kokemus verkon käytöstä lisääntyy. Opettajat huomaavat siis hyödyt käytännössä! – Kullaslahti on muuten tutkimuksessaan päätynyt käyttämään käsitteitä verkko-opettaja ja verkko-opetus laajassa merkityksessä: ”Verkko-opetuksella tarkoitan opetuksen toteutusmuotoa, jossa hyödynnetään monipuolisesti tieto- ja viestintätekniikkaa.” Hyvä juttu.

|

 
 
|